Erityistä apua vanhemmuuden vaikeisiin tilanteisiin

Erityistä apua vanhemmuuden vaikeisiin tilanteisiin perhe tarvitsee silloin, kun psyykkinen kestokyky on kovin kuormitettua ja jaksaminen on vaarassa pettää. On tärkeää että perhe ei jää liian yksin, vaan että sille voi järjestyä riittävä psyykkinen tuki ja tarvittava käytännön apu. 

Vaikea raskausaika

Joskus raskausaikaan liittyy suuria huolia raskauden etenemisestä, äidin terveydestä ja kohtuvauvan hyvinvoinnista. Huolta aiheuttavat esimerkiksi voimakas pahoinvointi, ennenaikaiset supistukset, raskaudenaikainen diabetes tai äidin verenpaineen nousu. Huoleksi voi nousta myös äidin pitkäaikainen tai vakava perussairaus, masentuneisuus tai ahdistuneisuus tai raskauden seurannassa havaittu poikkeuksellinen asia. 

Erityisen ahdistavaa ja vaikeaa voi olla silloin, kun raskauden seurannassa löytyy jotain, jota täytyy seurata ja tutkia tarkemmin. Tutkimus ja mahdolliset toimenpiteet voivat vanhemmista tuntua ahdistavilta ja tulosten odottaminen esimerkiksi lapsivesitutkimuksesta hyvin raskaalta. Vanhemmat joutuvat sietämään tulevaisuuteen liittyvää suurta epävarmuutta.

Psyykkiset paineet voivat heijastua äidin koko raskauteen ja hyvinvointiin. Jatkuva suuri huoli voi muuttua peloiksi, ahdistukseksi tai unettomuudeksi. Aiemmin koettu masentuneisuus, ahdistus tai syömishäiriö voi uusiutua. Äidin ei ole silloin mahdollista nauttia raskaudesta ja suhtautua luottavaisesti tulevaan. 

Koetut tai pelätyt menetykset ovat usein painavina mielessä. Äidin aiemmat keskenmenot, lapsettomuushoidot, kohtuvauvan tai lapsen menetykset tekevät raskaudesta psyykkisesti erittäin raskaan ja äidin on vaikeaa voida luottaa vauvan hyvinvointiin. Raskauden aikana perheenjäsenen tai läheisen vaikea sairaus tai kuolema voi vaikeuttaa raskauteen ja vauvaan suuntautumista. 

Huolista on vaikea selvitä ilman psyykkistä tukea. On tärkeää että äiti ja molemmat vanhemmat voivat yhdessä riittävän aikaisin keskustella raskausaikaan liittyvistä vaikeista asioista ja suunnitella raskausaikaan tarvittavan psyykkisen tuen. Liian vaikea ja raskas odotusaika voi vielä myöhemminkin heijastua perheen elämään ja vaikeuttaa asettumista tyydyttävään äitiyteen myös vauvavaiheessa.

Kohtuvauvan menetys on aina suuri inhimillinen tragedia vanhemmille, koko perheelle ja myös heidän läheisilleen. Sen ajatteleminen ja siitä keskusteleminen saattaa tuntua ylivoimaiselta. Kun vaikeat kokemukset jäävät käsittelemättä, niistä saattaa  kehittyä traumoja, jotka varjostavat jatkuvasti elämää tai aktivoituvat myöhemmissä elämäntilanteissa.

Vauvan menetykseen liittyvissä tapahtumissa perheen on tärkeää saada psyykkistä tukea. Se auttaa omien  tunteiden ja tapahtuneen  kohtaamisessa ja ymmärtämisessä. Se antaa tilaa suremiselle jotta  jossain kohtaa jaksaisi katsoa taas eteenpäin.

Uusi raskaus menetetyksen jälkeen aktivoi menetykseen liittyvät muistot uudelleen. Raskauden alkamiseen liittyvää iloa voi varjostaa voimakas huoli ja ahdistus raskauden etenemisestä sekä vauvan terveydestä ja hengissä säilymisestä. Ilman riittävää hoitoa tämä uusi raskaus voi muodostua hyvin ahdistavaksi. Hoidollisissa keskusteluissa vanhemmat voivat purkaa mieltään painavia asioita. 

Ennen uutta synnytystä vanhempia autetaan hyvissä ajoin ennakoimaan synnytystä, keskustelemaan siihen mahdollisesti liittyvistä peloistaan ja huolistaan sekä valmistautumaan uuden vauvan kohtaamiseen. Turvallisuudentunnetta lisää myös se, että keskusteluissa voi hahmottua tukena olevan hoidon kokonaisuus: fyysinen hoito ja seuranta kaikkine vaiheineen sekä sen rinnalla kulkeva psyykkinen tuki ja tarvittava hoito. 

Syntyneen vauvan kohtaaminen ja hänen hoivaamisensa tuo vanhempien mieleen ymmärrettävästi myös muistoja menetetystä vauvasta. Raskaudenaikaan liittyneet huolet ja pelot voivat siirtyä myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Vuorovaikutushoidolla raskauden aikana sekä vauvan synnyttyä voidaan merkittävästi tukea vanhemman luottamusta vauvansa hyvinvointiin ja omaan vanhemmuuteensa sekä vahvistaa nautintoa ja iloa vanhemmuudessa.

Synnytyspelko

Jonkinasteinen jännitys ja pelko on luonnollista ja kuuluu yleensä aina odotusaikaan. Äiti voi olla huolissaan omasta tai vauvansa terveydestä ja hyvinvoinnista synnytyksen aikana. Äiti saattaa pelätä että kivunlievitys ei onnistu tai että hän ei tule kuulluksi omine toiveineen ja tarpeineen. Äiti voi myös jännittää sitä, että hän ei osaakaan toimia oikein synnytyksessä tai että hän ei pysty silloin ilmaisemaan mitä tarvitsee tai mikä huolettaa. 

Voimakas synnytyspelko voi joskus alkaa hallita odottajan mieltä. Silloin pelko häiritsee normaalia elämää ja äidin kokemusta raskaudesta. Pelko peittää odotukseen kuuluvaa iloa ja nautintoa ja haittaa suhteen rakentumista vauvaan. Se voi myös vaikeuttaa valmistautumista synnytykseen, itse synnytystä sekä syntyneen vauvan kohtaamista. Tällaista pelkoa pitäisi hoitaa ajoissa.

Pelko voi selittyä monenlaisilla taustatekijöillä kuten äidin aiemmat psyykkiset ongelmat, raskaudenaikainen masennus tai ahdistuneisuus, tai äidin mielessä olevat vanhemmuuden ja tulevan elämämuutoksen vaatimukset. Pelko voi myös liittyä aiempiin traumaattisiin  sairaala- tai synnytyskokemuksiin, keskenmenoihin tai muihin vaikeisiin oman elämän tapahtumiin. 

Synnytyspelkoa voidaan merkittävästi vähentää valmistautumalla yksilöllisesti synnytykseen. Työskentelyssä jäsennetään synnytykseen, sairaalassa oloon ja vanhemmuuteen liittyviä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia. Hoidollisissa keskusteluissa valmistaudutaan synnytykseen ennakoimalla asioita ja tulevia tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita sekä rakentamalla riittävän turvallinen suunnitelma äidin ja perheen kokonaishoitoon. 

Vaikea synnytyskokemus

Synnytys on hyvin henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttaa tapahtumien lisäksi omat odotukset, ajatukset, mielikuvat ja tunteet. Vaikka ulkopuolisten silmin kaikki näyttäsi sujuneen hyvin, äidille synnytys on voinut olla vaikeaa ja traumaattista. Tällainen  kokemus saattaa tuottaa pettymystä omaan äitiyteen ja häiritä jatkossa äidin ja vauvan suhdetta ja voi osaltaan altistaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Olennaista on kokemus turvallisuudesta. Se syntyy kun synnyttäjä voi riittävässä määrin ilmaista synnytykseen liittyviä toiveitaan, tarpeitaan ja pelkojaan ja kun hän saa vastauksia mielessään oleviin kysymyksiin. Äiti voi kokea synnytyksen vaikeana, jos synnytykseen ja hänen hoitoonsa liittyviä tapahtumia ei ole riittävästi ennakoitu hänelle tai kun hän ei ole kokenut voivansa vaikuttaa omaan hoitoonsa. Synnytyksen jälkeen myös lapsivuodeosastolla olon aika voi sisältää pettymyksiä ja kokemuksia siitä, että ei saa riittävästi apua vauvan hoidon ja imetyksen aloittamiseen.

Joskus tapahtumia ei voi ennakoida. Synnytys voi käynnistyä hyvin ennenaikaisesti tai sen kulku voi muuten olla yllättävä ja pelottavaa. Traumaattiseen synnytykseen voi liittyä erityistä vaaraa äidin tai vauvan terveydelle. Suuri kipu tai kivunlievityksen epäonnistuminen hätäännyttää. Näissä tilanteissa äiti voi kokea lamaannuttavaa avuttomuutta, voimattomuutta tai kuolemanpelkoa. 

On tärkeää käsitellä vaikeita kokemuksia. Vaikea, pettymyksiä sisältävä tai traumaattinen synnytyskokemus jää vaivaamaan äidin mieltä ja usein häiritsee vauvasta ja vauva-ajasta nauttimista. Vanhempien on tärkeää saada mahdollisuus synnytyksen läpikäymiseen ja mielessään olevien kysymysten esittämiseen.

Vaikeat muistot voivat aktivoitua uudessa raskaudessa. Seuraavan raskauden ja uuden lähestyvän synnytyksen aikana vaikeat ja traumaattiset kokemukset voivat aktivoitua ja kuormittaa uutta raskauskokemusta. On tärkeää, että äidin on ollut mahdollista saada apua näiden vaikeiden kokemusten käsittelyyn uuden raskauden alkaessa ja valmistautuessa tulevaan synnytykseen. Osana psyykkistä tukea ja hoitoa voidaan tehdä suunnitelma tulevan synnytyksen hoidosta ja sairaalassaolon ajasta yhteistyössä raskautta seuraavan ja hoitavan tahon kanssa. 

Masennus

Äitiyteen liittyvä masennus on yleistä. Noin joka kymmenes äiti kokee masennusta raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen

Masennus oireilee kovin yksilöllisesti. Usein äiti tuntee tavanomaista suurempaa väsymystä, mielialan laskua ja itkuisuutta. Samanaikaisesti voi olla nukkumiseen liittyviä vaikeuksia. Aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää kiinnosta, asioihin on vaikea keskittyä ja pieniäkin päätöksiä on vaikea tehdä. Masentunut äiti voi olla pettynyt niin itseensä, raskauteen, synnytykseen, vauvaan kuin koko elämäänsä. 

Masennuksen havaitseminen ja tunnistaminen voi olla vaikeaa puolisolle ja muille läheisille. Myös äidin itsensä voi olla vaikea tunnustaa masennusta itselleen tai kertoa siitä läheisilleen tai neuvolassa. Hän tuntee yksinäisyyttä ja voi häveta omia tuntemuksiaan. Hän voi olla kokenut jo aiemmin masennusta, joka on aktivoitunut raskauden myötä. Toisaalta kyse voi olla ensimmäistä kertaa masentumisesta – masennus voi alkaa juuri raskauden, synnytyksen ja varhaisen vanhemmuuden aikana. 

Masennukselle altistaa moni asia. Kuormittunut raskaus, vaikea tai traumaattinen synnytys, erilaiset vauvan terveyteen ja hyvinvointiin  sekä äidin omaan terveyteen liittyvät huolet ymmärrettävästi lisäävät alttiutta masennukseen. Vauvan hoivaaminen ja varhainen vanhemmuus saattavat nostaa mieleen omaan lapsuuteen ja aiempaan elämään liittyviä vaikeita kokemuksia.

Äidin masennus heijastuu usein myös hänen äitiyteensä ja kokemukseensa vauvasta. Äiti voi kokea suurta epävarmuutta äitinä ja huonommuutta siitä, että hän ei selviä vauvan hoidosta. Äidistä voi tuntua että hän ei jaksa olla läsnä vauvan päivittäisissä hoito- ja vuorovaikutustilanteissa. Vauvan itkun tai levottomuuden rauhoittaminen tai vauvan syöttäminen voi olla äidille erityisen  vaikeaa oman masennuksen vuoksi. Joskus myös vauvaan tutustuminen ja häneen kiintyminen tuntuu hankalalta ja vauvan kanssa kahdestaan olo voi pelottaa. Masentunut ja pettynyt olo heijastuu myös parisuhteeseen ja yhteiseen vanhemmuuteen.

Masentunut äiti tarvitsee hoitoa ja tukea. Yleensä masentunut tuntee helpotusta jo kun hänellä on tilaisuus keskustella tunteistaan ja käsitellä masennukseen liittyviä asioita. Raskauden aikainen ja synnytyksen jälkeinen masennus vaatii psykoterapeuttista hoitoa ja sen rinnalla usein äidin ja vauvan vuorovaikutushoitoa tai psykoterapiaa. Hoitoon on tärkeää ottaa mukaan myös puoliso. Terapeuttisen hoidon lisäksi äiti tarvitsee myös käytännön apua vauva-arkeen. Seuraavan raskauden alkaessa on hyvä arvioida äidin tarve masennusta ennalta ehkäisevään hoitoon.

Vaikea vauva-aika

Arki uuden vauvan kanssa voi yllättää. Odotuksen aikana koetut suuretkin huolet on voitu käsitellä siten, että vanhempien on mahdollista nauttia vauvasta ja vanhemmuudestaan. Voi käydä myös toisin päin. Kaikki on tuntunut sujuneen hyvin odotusaikana, mutta vauvan tultua arjesta voi muodostua kovin erilaista kuin mitä mielikuvat ja odotukset omasta vanhemmuudesta lupasivat. 

Vanhemmuuden varmistuminen ja vauva-arjen rytmien löytyminen vie aina aikaa. Tutustuminen syntyneeseen vauvaan tapahtuu vähitellen ja alkavaan vanhemmuuteen liittyy yleensä aluksi epävarmuutta. Joskus tämä epävarmuus kuitenkin pitkittyy. Vauvaan tutustuminen voi olla vaikeaa. Vanhemman voi olla vaikeaa havaita tai ymmärtää vauvan viestejä ja tarpeita. Vauvan varhaiseen hoivaamiseen, syömiseen, rauhoittumiseen ja nukkumiseen voi liittyä vaikeuksia. 

Toisaalta vanhempi voi olla ymmällään miten olla vauvansa kanssa, miten jutella tai mitä tehdä hänen kanssaan. Joskus vanhempi voi kuvata arkea täysin ennakoimattomana ja rytmittömänä tai kaoottisena. Tilanteen pitkittyessä vanhempien oma jaksaminen on koetuksella ja vanhemmuudesta ja vauvasta on vaikea nauttia.

Joskus vauva-aikaan liittyy suuria huolia vauvan hyvinvoinnista ja terveydestä, äidin synnytyksenjälkeisestä toipumisesta tai vauva-arjen sujumisesta ja vanhemmuudesta. Arki muodostuu kovin erilaiseksi kuin mielikuvat ja odotukset omasta vanhemmuudesta vauvan kanssa.

Kun vauvan odotukseen on liittynyt paljon huolta, voi olla vaikeaa irrottautua psyykkisestä kuormituksesta. Silloin edeltävä vaikea raskausaika varjostaa synnytyksenjälkeistä elämää vauvan kanssa. Mieleen voi nousta yhä uusia huolia ja on vaikeaa suhtautua tulevaisuuteen ja omaan vanhemmuuteen luottavaisesti. 

Joskus vauvan vointiin voi liittyä erityistä huolta. Vauvan keskosuus, sairaus, epäily jostakin poikkeamasta tai sairaudesta kuormittaa aina vanhemmuuden alkua. Vauva-aika voi tuntua erityisen epävarmalta ja pelottavalta myös silloin kun vanhemmilla on kokemus lapsen sairaudesta, vammasta tai menetyksestä.

Vanhempien hyvinvointiin voi heijastua vauva-ajan vaikeudet ja huolet. Vanhemmuuteen ja vauvan hoitamiseen liittyvä suuri epävarmuus ja erilaiset vaikeudet kuten myös vauvan terveyteen liittyvät huolet saattavat synnyttää huonommuuden tuntemuksia ja pettymyksiä vanhemmuuteen. Taustalla voi olla jo aiempaa vanhemman masentuneisuutta, erilaisia pelkoja, ahdistuneisuutta ja nukkumisen vaikeuksia tai ne voivat alkaa vanhemmuuden ja siihen liittyvien ongelmien myötä. Samoin aiempi vaikea vauva-aika tai pettymyksiä tai vaikeita tapahtumia sisältänyt vanhemmuus voi kuormittaa uutta vanhemmuutta. Perhe-elämän ja parisuhteen ajankohtaiset muutokset vauvan syntymän myötä heijastuvat myös vanhempien mielialoihin. Suuret huolet tai vaikeat asiat kuten perheenjäsenten tai läheisten ihmisten vakava sairastuminen tai kuolema vaikeuttaa mahdollisuutta iloita vauvasta ja vanhemmuudesta.

Vaikeaan vauva-aikaan ja vanhemmuuteen on tärkeää saada apua. Kokemus liian vaikeasta ja yksinäisestä vauva-vaiheen vanhemmuudesta voi tuntua toivottamalta. Vanhempi on pettynyt omiin kykyihinsä vanhempana. Vauva voi myös herättää pettymystä, kun tuntuu erilaiselta kuin omat toiveet ja mielikuvat. Vanhemman voi olla vaikeaa luottaa tulevaisuuteen ja muutoksiin parempaan ilman riittävää vauva-ajan tukea ja hoitoa.